Onnellinen on hän, joka oppii viihtymään itsensä ja maailmansa keskeneräisyyden kanssa. Onnellinen on hän, joka herää joka aamu toiveikkaana ja tarmokkaana tavoittelemaan koskaan täyttymätöntä unelmaansa. Tommy Tabermann

 

Tällä runolla on hyvä aloittaa kotisivujeni uusin blogikirjoitus. Keskeneräisyydessä eläminen, tuntui olleen viime vuoden vallitseva teema, joka piinaavuudellaan kuitenkin kasvatti pettymysten sietokykyäni sekä ymmärtäväisyyttä. Yrittäjänä toimiminen lähti mallikaasti liikkeelle, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja muutenkin elämä tuntui tarjoavan mahdollisuuksia. Pääsin hyppäämään oman mukavuusalueeni yli oikein kunnolla. Välillä kuitenkin tuntui, että osa minusta olisi jäänyt elämään menneeseen ja pelkäsin, että kaikki saavuttamani hyvä, katoasi pian kuin tuhkana tuuleen. Tarpoessani eteenpäin, tämä suuri pelko halusi kiskaista minut voimalla takaisin lähtöruutuun.

Allekirjoitan lauseen “- Sinä itse, olet pahin vihollisesi” koska tuntuu, että itsensä hyväksyminen vaatii itseltäni aivan äärettömän paljon sisäänpäin puhumista. Minä riitän! Nyt tekstiä kirjoittaessani ja koko viime vuoden matkaani ajatellessani, hymyilen, koska olen hyväksynyt jo ison osan itsestäni ja menneisyydestäni.

 

Terve itsetunto on lahja, joka onnekkaille on suotu luonnostaan mutta se on myös taito minkä voi oppia! Keskeneräisyys on ikuista, kuten Tommy sanoo “Onnellinen on hän, joka herää joka aamu toiveikkaana ja tarmokkaana tavoittelemaan koskaan täyttymätöntä unelmaansa”. Tuntuu, kuin olisin vuoden 2017, joka aamu herätessäni ajatellut juuri noin. Niin kovin toivon minulle ja tyttärelleni Selenalle unelmiemme täyttymistä, sekä jatkaa tätä työtä, johon tunnen valtavaa kutsumusta.

 

Kuka on Jenna Erika?

 

18-vuotias minä.

 

 

En saanut parhaimpia eväitä elämään ja jouduinkin pää-asiassa selviämään lapsuudessani päivä kerrallaan perheeni alkoholin käytön vuoksi. Voin rehellisesti myöntää, että lapsuuteni jättämät arvet elämääni näkyvät minussa vieläkin perfektionismina, koska halu olla jotain muuta kuin vanhempani, elää vahvana minussa. Siksi puhun paljon juurikin tuosta hyväksymisestä, sillä olen itse kokenut kuinka paljon voimavaroja juuri tuon armollisuuden löytäminen on tuonut elämääni. Häpeän verhottama elämä on kuin syöpä, se syö sinua pala palalta ja eristää sinut helposti muulta maailmalta. Pääsin onnekseni asumaan perhetukikeskukseen missä muiden, samassa liemessä olevien nuorien kanssa elin täysi-ikäisyyteeni asti. Nuoruuteni oli enemmän tai vähemmän hukassa olemista, oma paikkani maailmassa ei tuntunut löytyvän ja vanhempieni antama malli miten tätä elämää eletään, mietitytti. Se oli juhlimista ja huonoja päätöksiä.

 

ennen 49kg, 20v.

 

 

 

 

jälkeen 61kg, 30v

Olen aina kuitenkin halunnut enemmän ja lapsuudesta asti, kaikki ihmiseen liittyvä kiinnosti minua todella paljon. Muistan, kun selasin isoja ruskeita tietosanakirjoja jo pienenä ja etsin tietoa punasoluista. Ala-asteen työharjoittelussa hakeuduin terveyskeskukseen ja siellä näin ensimmäisen pienen leikkausoperaation, jossa naiselta poistettiin päästä rasvapatti. Lääkäri vielä varmisti, haluanko todella olla paikalla ja tottakai halusin! Kuitenkin itseni etsintä ja vastuun pelko, ajoi minut hetkellisesti pois haaveistani ja herätti minut jälleen 5-vuotta sitten.

Kun tulin äidiksi, muutti se koko maailman käsitykseni ja valoi uskoa maailman hyvyydelle. Tiesin heti, saadessani Selenan syliini, että haluan tarjota lapselleni niin paljon enemmän kuin minulle oli tarjottu. Äitiys on opettanut minulle aivan valtavasti ja tavallaan elän myös omaa lapsuuttani uudestaan Selenan kautta. Tänään elämme pienenä perheenä, jossa Arsu-kissaa Selena kutsuu “pikkuveljekseen” ja minä “karvavauvaksi”. Olemme onnellisia arjen keskellä ja voimme hengittää vapaasti. Tämä vapaus on mahdollistanut uuden alun ja tämän kiehtovan matkan.

 

 

Mitä tapahtui 5-vuotta sitten ?

 

Herääminen. Tajusin eläväni kuin vieraana itsessäni, inhoten itseäni, työtäni ja elämääni. Ainoa mikä minua ajoi joka aamu nousemaan sängystä, oli Äitiys. Lapsuuteni hankalat tilanteet kääntyivät tuolloin voimavaraksi ,koska minä vain halusin enemmän. Kun loppuunpalaminen koitti, sitä ei ollut  vaihtoehtoja kuin tehdä isoja päätöksiä ja lähteä kohti tuntematonta. Muistellessani tuota aikaa nousee pieni raivo edelleen sisälleni, kun raivolla raivasin tieni eteenpäin. Erosin, irtisanoin itseni työstä, lopetin miellyttämisen, aloitin harrastukset, aloin matkustella ja elää itselleni. En todellakaan kehota ketään tekemään eropäätöksiä tai irtisanomisia. Sanotaanko näin, että olin ajautunut sellaiseen tilanteeseen jossa itsellä ei ollut enää vaihtoehtoa jatkaa.   

 

Pääsin Urheiluhierojakouluun ja valmistuttuani perustin yrityksen. Liikkumisesta tuli minulle intohimo kaiken muun kehoon ja hyvinvointiin liittyvän ohella. Panostin ensimmäistä kertaa elämässäni hyväänoloon ja elämiseen, myös siitä nauttien. Elämä ei ole itsensä unohtamista tai kyynisyydessä vellomista. Olen tavannut uskomattomia ihmisiä, jotka ovat joko jääneet rinnalleni tai olleet siinä vain kevyen hetken. Ystäväni, jotka ovat olleet matkassani mukana jo vuosia ovat kultaakin kalliimpia. Kun joku on nähnyt sinut huonoimmillasi ja silti jatkaa vierelläsi kulkemista on se jotain mitä ei voi rahalla saada. Häpeän sijaan koen vapautta, joka on syntynyt sisälleni hiljalleen ja jokainen pelottava uusi alku on vapauttanut myös osan häpeääni. Ennen, olisin saattanut antaa periksi, luovuttaa. En enää! Saan aloittaa pilatesohjaukset kevään aikana, sekä paljon muuta inspiroivaa toimintaa on luvassa vuoteen 2018.

 

Mitä on hyvinvointi?

 

Hyvinvointi on hurjan laaja käsite. Siitä on yhtä monta oikeaa mielipidettä kuin on meitä ihmisiä. Hyvinvointi merkitsee jokaiselle erilaisia asioita. Se on kuitenkin sellainen aihe, johon suosittelen uhraamaan aikaa tai pohtimaan mitä se juuri sinun kohdallasi tarkoittaa. Hyvinvointi on muuntautumiskykyinen ja parempaa oloa voi aina harjoitella, se muuttuu iän mukana ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Hyvinvointi on myös bisnestä, johon suosittelen suhtautumaan aina pienellä varauksella. Kun ihmisen perusasiat eli uni, ravinto ja liikunta ovat tasapainossa niin ihmisen psykofyysinen kokonaisuus toimii ilman tukea. Näiden perusasioiden sisällä voi kysyä, millainen ruokavalio minulle sopii? Nukunko tarpeeksi? Millainen liikuntamuoto tuottaa minulle myös iloa, pakkopullana olemisen sijaan?   Yllä oleva malli on mielestäni hyvin kuvaava. Kapasiteetin kohdalla voisi lukea kokonaisvaltainen hyvinvointi. Voitkin kuvan kautta lähestyä myös omaa nykyhetkeäsi ja vaikka piirtää oma ympyräsi, johon voit kirjoittaa oman tämänhetkisen tilanteesi ja mikä olisi ideaali, jossa haluaist kenties olla. Kehon ja mielen symbioosi on ainutlaatuinen. Esimerkkinä voisin käyttää punastumista, nolostuessa puna leviää kasvoille; tunne punastumisesta kiihdyttää aineenvaihduntaa ja saa aikaan fyysisen reaktion. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, siksi ei ole syytä vähätellä esimerkiksi stressin vaikutusta kipuihin ja sairastumisiin.

Nyt aion keskittyä työn ja äitiyden ohella itseeni. Rakentaa perheelleni omaa tulevaisuutta ja tarttua tuleviin haasteisiin. Olla matkan varrella terveesti itsekäs, koska silloin minulla on myös antaa enemmän toisille. Oman työni kautta ymmärrän jatkuvasti enemmän ihmisen  anatomiaa sekä opiskeluni myötä avautuu mahdollisuus tietää lisää. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, niin kaikella on  tarkoituksensa ja paikkansa elämässä tässä keskeneräisyyden maailmassa. Älä vähättele itseäsi tai vertaile muihin. Kukaan ei ole täydellinen, vaikka kuinka tuntuu some-maailman Pirkkoja ja Kerttuja katsellessa, että seuraisi täydellisiä ja virheettömiä naisia. Virheet tekevät meistä kiinnostavia ja eletty elämä tekee meistä meidät!

Elä. Inspiroi.Unelmoi

-J